Satokauden ruokaa, erikoisen yhteistyön tulos

Tämä on esimerkki odottamattomasta yhteistyöstä. Elokuussa 2016 julkaistaan Satokauden ruokaa -kirja, jonka kanteen kirjailijoiksi merkitään Satokausikalenterin perustaja Samuli Karjula ja Suomi syö ja juo -hanketta luotsaava projektitutkija Susanna Haavisto. Taustalla on koko joukko hienoja suomalaisia museoita. Tässä blogitekstissä halusimme kertoa, mistä tämä erikoinen yhteistyö sai alkunsa. Twitterissä @suomisyojajuo -tilin viesteistä näkee, että yhteistyömme ideointi alkoi…

Suomi syö ja juo uudistui

Tervetuloa uusille verkkosivuillemme! Toivottavasti pidät näkemästäsi. Mikäli et löydä suosikkitekstiäsi sivuilta, älä huolestu – siirrämme vanhojen sivujen sisältöä kesän aikana näille uusille sivuille. Samalla suunnittelemme myös uusia, upeampia artikkeleja. Mikäli sinulla on syömiseen ja juomiseen liittyvä aihe, josta haluaisit kuulla historian näkökulmasta, voit ottaa meihin yhteyttä täällä!  

Hernekeitto lepyttää vainajatkin  

Missä suomalaiset kokoontuvat yhteen, höyryää hyvin todennäköisesti myös soppatykki täynnä hernekeittoa. Arkinen herne on ollut näppärä tapa täyttää vatsat, mutta myös keino lepyttää äkäiset vainajat. Lähi-idästä suomalaiseen maaperään Herne on alkujaan kotoisin Lähi-idästä, missä sitä on saatettu syödä jopa jo 7500 ea. Suomen maaperän pehkuissa kasvatettiin herneitä tiettävästi jo esihistoriallisella ajalla. Varhaisimpia kirjallisia mainintoja herneestä…

Pizzan pieni historia

  Ensimmäiset pizzeriat avasivat ovensa Suomessa 1960-luvulla, mutta sen historia alkaa jo 1700-luvun Napolista. Pizza on vakiinnuttanut paikkansa myös osana suomalaista ruokakulttuuria. Napolin salaisuus Pizzan historia alkaa jo 1700-luvulta. Napoli oli vilkas ja menestyvä kaupunki, jossa suuri työskentelevien köyhien joukko asui tiheästi lähellä lahden rantoja. He tarvitsivat halpaa ruokaa, jota voisi syödä nopeasti – pizza…

Vuodenvaihde vaihtoi paikkaa

Kristinusko toi mukanaan Suomeen uuden ajanlaskun. Maataloudesta eläneet suomalaiset noudattelivat pitkään satovuoden kiertoa, joka määritti myös vuodenvaihteen ajankohdan. Vasta 1500-luvun lopulla tilivuoden alku siirrettiin virallisesti tammikuulle – vanhat satovuoden kiertoon liittyvät tavat elävät osittain edelleen. Jakoaikana sai levätä Vanhassa kansanperinteessä vuodenkierron määräsi satovuosi. Vuosi päättyi, kun sato oli saatu korjattua. Sadonkorjuun jälkeen alkavaa vuodenvaihteen aikaa kutsuttiin jakoajaksi….

Joulupöydän perinteitä

Keski-kesä ja keski-talvi ovat olleet jo ennen kristinuskon saapumista suomalaisen vuoden kaksi napaa, joita oli syytä juhlistaa. Siitä kertoo vanha joululaulu, mutta myös monet jouluun liittyvät hedelmällisyyden, karjan ja viljasadon parantamiseen tähtäävät tavat. Kun maa jäätyi, siirtyi talonpoikaisen talon väki sisätöihin. Peltoaskareet vaihtuivat kaikenlaisiksi käsitöiksi. Talviaikaan kuuluivat myös henkiset ponnistelut, olihan hiljainen vuodenaika sopiva hetki…

Miksi jouluna syödään kinkkua?

Joulupöydän kuningas on edelleen kiistatta monissa huusholleissa kinkku, mutta miksi se on saanut tuon kunniapaikan? Kinkku näyttää yleistyneen varakkaammissakin perheissä joulupöydän kruununa vasta 1800-luvun puolivälissä. Sianliha sen sijaan on ollut jouluaterian osa jo paljon kauemmin. Kinkku oli vielä 1800-luvullakin ylellistä ja kallista, ja vasta vuosisatojen vaihteen nousu elintasossa sai sen suosion kasvuun. Muissa maissa kinkkua…

Joululeivän historiaa

Tulisiko joulu ilman keittiöstä leviävää leivonnaisten tuoksua? Leipominen on kuulunut vuoden vaihteen pimeään aikaan jo ennen kristinuskon saapumista. Joulun myötä vanhat merkitykset ovat muuntuneet uusiksi perinteiksi. Leivällä, erityisesti ruisleivällä, on ollut suomalaisessa ruokaperinteessä tärkeä rooli. Sitä syötiin lähes joka aterialla, ja myös puutteen keskellä sitä pyrittiin leipomaan käyttämällä korvikkeita, kuten pettua. Leivällä oli kunniapaikkansa joulun…

Joulupuuron pieni historiikki

  Moni aloittaa tänäkin jouluna aamunsa riisipuurolla, johon saatetaan vieläkin piilottaa manteli tai muutama. Oletko koskaan miettinyt, miksi jouluaamuna syödään nimenomaan riisipuuroa? Aikanaan, kun ruokapöydän antimet olivat vähäisemmät kuin nykyään, olivat jauhoruuat tärkeitä juhlaruokia tavallisten talonpoikien pöydissä. Puuroa syötiin kyllä arkenakin, mutta pyhänä siitä saatettiin tehdä erityisen hienoa esimerkiksi keittämällä se maitoon. Ennen riisin yleistymistä…

Piparien historiaa ja ”Ruskee piparkakkulaatikko” vuodelta 1904

Piparkakkujen edeltäjä hunajakakku tunnettiin jo muinaisessa Antiikin Kreikassa. Eurooppaan levittyään hunajakakun resepti muuttui mausteiseksi, ja lopulta hunaja korvautui siirapilla. Kristillinen perinne liitti piparkakkuun hengellistä symboliikkaa, sillä piparkakku nähtiin vertauskuvallisesti Kristuksen elämän leipänä. Nykyään piparit liitetään ensisijaisesti joulun herkkuihin, mutta aikaisemmin niitä leivottiin ja syötiin myös muina juhlapäivinä. Piparit tulivat meille todennäköisesti jo keskiajan lopulla, ja…

Kyläkaupoista ostareihin

Tiesitkö, että kaupankäynti maaseudulla oli Suomessa kiellettyä vuoteen 1859 saakka? Ostokset tehtiin joko kaupunkien kauppahuoneissa tai markkinoilla. Suurin osa maatiloista oli omavaraisia, ja vain tietyt tuotteet kuten kahvi tai sokeri ostettiin. Markkinoilla oli omat nimensä, esimerkiksi Turussa oli kaksi kertaa vuodessa Heikin markkinat, Lappeenrannassa taas Marian markkinat. Myös markkinoiden järjestämistä säädeltiin vahvasti. Maakaupan kiellon rauettua kauppoja…

Suomalainen ruokakulttuuri, muutakin kuin ruskeakastiketta – mutta sitäkin! (Osa 2.)

Palataan vielä hetkeksi käsitteeseen “keittäminen”. Tarkastelit keittämistä väitöskirjassasi kehollisena, fyysisenä tekemisenä, johon liittyy monenlaisia aistihavaintoja ja niiden hyödyntämistä. Sellaisia kehollisia asioita, joita ei voi kirjoittaa resepteihin. Ei, reseptin varassahan ei voi elää. Se on kalpea ilmaisu todellisuudesta, jos näin voi sanoa. Meillä ei ole kieltä siihen, tai riittävän tarkkoja ilmaisuvälineitä joilla voisi toistaa riittäväsn tarkasti…

Suomalainen ruokakulttuuri, muutakin kuin ruskeakastiketta – mutta sitäkin! (osa 1.)

Suomalainen ruokakulttuuri on hämmästyttävän kiistelty aihe. Äärimmäisin kanta on, ettei sellaista edes ole olemassa. Tämän hankkeen edustajana on röyhistettävä rintaansa suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin puolesta – meillä ehdottomasti on molempia! Ihmiset, jotka epäilevät suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin olemassaoloa ehkä käsittävät termin kulttuuri hieman toisella tapaa. Totta onkin, että sille on olemassa useita sävyltään hieman poikkeavia…

Pula-aikana ruokahävikki oli häviöllä

Vuonna 2015 vietimme Hävikkiviikkoa pula-ajan teemalla. Teemaan liittyen julkaisimme Facebook-sivuillamme aitoja ja alkuperäisiä pula-ajan keittokirjoista poimittuja reseptejä. Reseptit voivat kertoa yllättävän paljon ajastaan. Pula-ajan keittokirjoissa on runsaasti keittoreseptejä, ja käytetyissä raaka-aineissa kasvisten rooli korostuu. Pulasta kertoo myös mausteiden vähyys. Sellaisenaan nämä ruokaohjeet ovat epäilemättä terveellisiä ja säästäväisiä, mutta nykysuomalaisen makuun kenties hieman mauttomia. Onneksi laajamittaisen…