Historiallisen hyvät eväät!

Eväiden syömisellä on kenties pidemmät perinteet kuin luuletkaan! Aikanaan niitä syötiin peltotöissä, markkina-, kaupunki- ja kirkkomatkoilla tai kun mentiin kalaan tai metsälle. Eväät kulkivat moneen paikkaan kätevästi tuohikontissa tai pärevakassa.

Mitä vakasta tai kontista sitten useimmiten löytyi? Tavallisesti tietenkin leipää ja voita, mutta myös suolattua kalaa ja lihaa. Itä-Suomessa pakattiin erityisesti kaupunki- ja markkinamatkoille tietenkin piirakoita ja kalakukkoja – kuinkas muuten! Pidemmille reissuille saatettiin ottaa mukaan jopa keittovälineet ja talkkunaa, jauhoja sekä suolaa. Näistä aineista saattoi valmistaa näppärästi erilaisia simppeleitä eväitä keittämättäkin.

Kirkkomatkat olivat usein pitkiä, ja matka taittui monin paikoin veneellä – rakennettiinhan kirkko usein veden äärelle.Kirkkoeväiden piti olla tilaisuuteen sopivat, siis hyvät ja makoisat! Kovaa reikäleipää ei syöty kirkkoon mennessä. Sen sijaan saattoi eväiden joukossa olla esimerkiksi ohrajauholettuja tai -pannukakkuja, tai syksymmällä lantunlehdellä paistettuja piimään tehdystä taikinasta leivottuja lehikäisiä. Syöntipaikoilla eväitä maisteltiin ja vertailtiin naapurien ja sukulaisten kesken – yksi syy lisää emännälle panna parastaan!

Heinäeväät saivat olla kirkkoeväitä arkisemmat, vaikka heinäntekoon juhlamieltä liittyikin. Eväisiin kuului esimerkiksi viiliä, paistettua lihaa, voita, suolamuikkua ja talkkunoita.Eräeväät ovat myös koostuneet jauhoista ja voista, mutta toisinaan mukana on saattanut olla jopa mämmiä. Kaikenlaisiin eväshetkiin saatettiin sopivan tilaisuuden tullen liittää hautanauriita, jotka haudutettiin nimensä mukaisesti kuopassa kypsiksi.

Entäs juomapuoli sitten? Juoma kulki mukana puuleilissä. Tavallisesti eväsruokien kumppaniksi valittiin piimää tai kaljaa, jotka muutenkin olivat ruokapöydän tyypillisiä juomia.

Rautatiematkailu saapui Suomeenkin 1800-luvulla, ja 1800-luvun lopulla evästettiin jo asemaravintoloissa. Ravintoloiden taso tosin oli kovin kirjavaa, ja matkustajalippujen luokkamerkinnät koskivat myös ravintolapuolta. Ensimmäiset asemaravintolarakennukset kohosivat Suomeen 1910-luvulla. Suosittua evästä asemalla olivat tietenkin voileivät! Moni vanhemman sukupolven muistelija tunnistaa varmasti edelleen tutun voipaperin rapinan.

Hieman myöhemmin 1900-luvulla alkoi autoliikenne yleistyä. Sen myötä Suomeen rakennettiin huoltoasemia, ja linja-auto liikenne alkoi. Ensimmäiset huoltoasemakahviot perustettiin 1950-luvulla, ja niissä tarjoiltiin yleensä kahvia (tietenkin), virvokkeita ja pientä purtavaa. Huoltoasemien tai huoltsikoiden automatisoituminen 1970-luvulla vähensi niiden määrää, mutta 1980-luvulla niiden palvelutarjonta alkoi jälleen monipuolistua. Myymäilöistä tuli entistä suurempia, ja monella ketjulla oli omat ruokaravintolansa. Tässä kehityksessä on juurensa myös huoltoasemapysähdyksiä 2000-luvulla dominoivalla ABC-ketjulla.


Lampinen, Aino. Ruokia ja ruokataloutta Keski-Suomesta, 1980, Keski-Suomen Marttaliitto, K.J. Gummerus Osakeyhtiön kirjapaino, Jyväskylä

Hotelli- ja ravintolamuseo, Matkaruokailua -verkkonäyttely, http://www.matkaruokailu.fi/

Kuva Liedon museo, julkaistu CC-BY 4.0-lisenssillä. (https://flic.kr/p/pfakx3)
 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s