Olut on joulun juoma!

Olut on suomalaisten suosikkijuoma, niin arjessa kuin juhlassa. Joulu taas on yksi suurimmista juhlistamme, jonka perinteet juontavat kauas pakanalliseen aikaan, ja jo sieltä asti olut on ollut juhlan yksinoikeutettu juomakuningas.

Jouluoluen pitkät perinteet

Kaikissa Pohjoismaissa jouluoluen juonti on hyvin vanha perinne. Jouluoluen panemiseen ja nauttimiseen liittyi monenlaisia loitsuja ja taikoja. Usein sanottiin, että joulua ei juhlittu, vaan juotiin, ja juominen saattoi riistäytyä käsistä reippaastikin.

Olutta on juotu jouluna myös uhrijuomana – sitä saatettiin kumota esimerkiksi hyvän satovuoden ja rauhan vuoksi. Skandinaviassa jouluolutta nautittiin myös Odinin nimeen. Samaan perinteeseen kuuluu joulukinkku – alkujaan Odinin porsas – joka syötettiin kuolleille sankareille juhlissa. Norjan kuningas Håkon Hyvä taas sääti 900-luvulla lain, jonka mukaan jokaisella miehellä piti sakon uhalla olla tynnyrillinen olutta. Joulua oli vietettävä, kunnes tynnyrillinen loppui.

Jouluoluen valmistamiseen ja juomiseen liittyvät tavat ovat meillä yhdistelmä useasta eri perinteestä, kuten moni muukin joulun juhlimisen tapa. Suomalainen joulu, skandinaavinen uusivuosi ja kekri ovat osa samaa vuoden päättymisen perinnettä, josta alkoi keskitalven juhlakausi ja päivien lyheneminen. Esimerkiksi monet kekrin ruoat, juomat ja ennustukset ovat myöhemmin siirtyneet osaksi joulun tai uudenvuoden viettoa.

Jouluksi ei varsinaisesti pyritty tekemään erimakuista olutta, mutta talon oluen piti kuitenkin olla parasta mahdollista ja sitä piti olla runsaasti. Jouluolueen käytettiin reilusti raaka-aineita ja sitä tehtiin hartaudella. Jouluna sitten nautittiin valmiista juomasta, syötiin hyvin, leikittiin ja lepäiltiin.

Yhtä juhlaa Tuomaan päivästä Nuutin päivään!

Perinteisesti oluen ja sahdin teko ajoitettiin niin, että juoma oli valmista maistettavaksi Tuomaan päivänä 21. joulukuuta, jolloin joulun juhlinta alkoi. Oluen juominen ja joulun juhliminen lopetettiin Nuutin päivänä, jota aikoinaan vietettiin 7. tammikuuta.

Tuomaanpäivän oluenjuonti oli niin merkittävä tapahtuma, että se on tallentunut myös useisiin sananlaskuihin, kuten ”Tuomas tulee tuoppi kainalossa”, ”Tuomas tulloo tuoppi käes koettalemmaa kaljan makua” tai ”Tuomas tynnää”, mikä tarkoitti jouluoluen siirtämistä tynnyriin. Lounaisessa Suomessa taas tavattiin sanoa ”Tuomas on aina juomas”. Oluen tärkeyttä osoittaa myös vanhojen riimusauvojen Tuomaan päivän merkki, olutpikari.

Oluen ja jouluisten makujen yhdistäminen

Perinteisten jouluruokien kanssa juodaan usein mieluummin olutta kuin viiniä, sillä monet joulun mauista saattavat olla haastavia viinin kanssa. Maltaisen oluen maku ei riitele joulupöydän antimien kanssa ja oluen hiilihappoisuus keventää jouluruuan maukasta raskautta. Nykyään, kun olutvalikoimassa on varaa valita, voi jokainen löytää oman suosikkioluensa myös joulupöytään.

Yleisin jouluoluen tunnusmerkki on kaikkialla Euroopassa ollut tuhtius ja makujen runsaus. Monessa maassa vahvat oluet ovat vähitellen jääneet koko talvikauden oluiksi, joita ei välttämättä lainkaan panna lämpiminä kuukausina. Hyvä esimerkki tästä ovat saksalaistyyliset bockit, joiden tyylisiä oluita tarjotaan usein Suomessakin jouluoluina. Englannissa näitä jouluoluita muistuttavia tuhteja oluita kutsutaan winter warmereiksi.

Sillin, silakan ja rosollin kanssa olut sopii erittäin hyvin, koska se tasapainottaa kalojen suolaisuutta ja rosollin etikkaisuutta maltaisuudellaan. Myös suolainen mäti on omiaan oluen kera. Kalapöydän juomiksi sopivatkin esimerkiksi vaaleat lagerit, sitrusmaiset vehnäoluet tai raikkaat golden ale -oluet. Mielenkiintoinen yhdistelmä on myös rustiikki saison-olut kalapöydän kera. Kylmien lohiruokien kanssa sopii mainiosti myös hieman tummempi olut, kuten maltainen red ale.

Joulun raskaisiin pääruokiin on hyvä valita olut, jossa on täyteläisen voimakasta makua tai tuhtiutta leikkaavaa katkeroa. Tummissa kotimaisissa jouluoluissa on vaadittavaa makean runsasta maltaisuutta, kuten myös tummissa lagereissa tai belgialaisissa luostarityylisissä ale-oluissa. Toinen vaihtoehto on tarjota joulupöydän laatikoiden ja kinkun kanssa katkeria IPA- tai APA -oluita, jolloin oluen katkeruus leikkaan ruuan täyteläistä aromia keventäen hieman kokonaisuutta.

Suklaajälkiruokien kanssa maistuu jälkiruokaviinilasista pieni annos suklaista imperial stout -olutta tai raikasta hapanolutta, vaikka vadelmalla maustettuna. Vahvoja ja tuhteja oluita, kuten belgialaistyylisiä ale-oluita kannattaa nauttia myös aterian jälkeen vaikkapa kypsytettyjen juustojen kanssa. Aterian digestiiviksi sopii erinomaisesti runsaan maltainen bock-olut.

Joulusaunan oluena monet edelleen suosivat vaaleaa, raikasta lageria. Saunan kuumuudesta vilvoitteluun kannattaa kuitenkin vaihtelun vuoksi kokeilla vaikka kevyttä, hieman suolaista gose-olutta!

”Tule meille, Tuomas kulta, tuo joulu tullessansa, oluttynnyri olallansa, viinapikari pivosansa, juuskokakku kailosansa. Kyl sä meijän portin tunnet: tervaristi, rautarengas, musta koira portin alla.” – Lounais-suomalainen Tuomaanpäivän kansanruno –

-Anikó Lehtinen

Kirjoittaja on helsinkiläinen olut- ja ruoka-asiantuntija, jonka juuret ovat Unkarissa. Anikó Lehtinen on kirjoittanut oluesta ja ruuasta kolme kirjaa ja tekee tällä hetkellä väitöskirjaa keskioluesta. Anikó toimii lehtorina Laureassa, oluttoimittajana sekä Olutliiton puheenjohtajana. Juomista hän rakastaa olutta, kahvia ja piimää. Vapaa-aikanaan hän hengaa ravintoloissa ja panimolla sekä pyrkii edes välillä käymään lenkillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s