Margariinin monimutkainen historia

Margariinin taival suomalaisten ruokapöytiin ja leivän päälle ei ole ollut helppo, vaan siihen on mahtunut kieltoja ja kontrollia, epäluuloja, jopa skandaaleja ja ”sotia”.

Suomalaisten ja Suomen valtion suhdetta margariiniin leimasi pitkään voin keskeinen merkitys maataloustuottajille sekä voin asema yhtenä Suomen tärkeimmistä vientituotteista.

Teollisuushalli, jonka keskellä suuri teollisuuskone. Koneen oikealla puolella nainen. Mustavalkokuva.
Margariinin vatkausta Tukon margariinitehtaalla, 1949.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Naudantalista kasvisvoihin

Nykyään margariini valmistetaan yleensä kasviöljystä sekä rasvattomasta maidosta, piimästä tai vedestä sekoittamalla, jäähdyttämällä ja vaivaamalla. Miellämmekin margariinin kasviperäiseksi elintarvikkeeksi, mutta kun ranskalainen kemisti Hippolyte Mège-Mouriès keksi margariinin vuonna 1869, hän käytti raaka-aineina naudan talista puristettua rasvaa, maitoa ja vettä. Mège-Mouriès kehitti margariinin voin halvemmaksi korvikkeeksi, jolla olisi taloudellisempaa ruokkia Ranskan armeija ja johon työläisillä olisi paremmin varaa.

Nopeasti heräsi kuitenkin huoli, että halvempaa margariinia myytäisiin voina tai sitä sekoitettaisiin voihin. Suomen maatalouden painopiste oli 1800-luvun loppupuolella siirtynyt karjatalouteen, ja voista oli tullut tärkeä vientituote. Voin vienti muodosti viidesosan Suomen vientituloista vuosina 1885–1889. Suomi halusi siten suojella voinsa mainetta huijausepäilyiltä, ja niinpä Suomessa margariinin tuonti ja valmistus kiellettiin vuonna 1892.

Kielto koski kuitenkin nimenomaan naudantalista valmistettua tuotetta, joten Suomeen tuotiin 1800-luvun lopulla kehitettyä kasvisvoita, jota valmistettiin kookosrasvasta. Suomessa kasvisvoita alkoi ensimmäisenä valmistaa meijerikonsulentti Sixtus William Paasivaara vuonna 1908.

Paasivaara-margariinin mainos. Otsikko "Salaisuus", alla tekstiä.
Kuva: Kätilölehti, nro 9, 1927.

Sallittu mutta epäilyttävä margariini

Margariinin myynti ja valmistus sallittiin Suomessa vihdoin vuonna 1919, mutta lain muotoiluissa tulee esiin, kuinka oli tärkeää tehdä ero margariinin ja maidosta valmistetun voin välille. Margariini nimittäin määriteltiin seuraavasti: ”ihmisravinnoksi aiottua voin kaltaista valmistetta, jos siinä on aineksena rasvaa, jota ei ole maidosta saatu”. Mainonnassa kuitenkin korostettiin margariinin ja voin samankaltaisuutta niin ominaisuuksien kuin valmistusprosessin eli kirnuamisen osalta.

Suomalaiset kuluttajat eivät vielä 1900-luvun alkupuolella olleet tottuneet tehdasvalmisteisiin elintarvikkeisiin, joten voita pidettiin margariinia luonnollisempana ja margariiniin kohdistui erilaisia epäluuloja. Margariinin uskottiin aiheuttavan muun muassa vatsavaivoja, yösokeutta, työkyvyn heikkenemistä ja pahantuulisuutta. Lisäksi paistettaessa margariinin epäiltiin vain haihtuvan ilmaan. 

”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan”

Margariinin kulutus oli 1960-luvulle tultaessa lähtenyt jo hyvään kasvuun, mutta vuonna 1961 paljastui Suomen tunnetuin ruokaväärennösskandaali, joka elää edelleen esimerkiksi sarjakuvissa ja viittauksissa kissoista valmistettuihin margariineihin. Helmikuussa 1961 Uusi Kuvalehti julkaisi artikkelin, jossa syytettiin margariiniteollisuutta ja erityisesti Paasivaaran ja Elon margariinitehtaita teurasjätteiden käytöstä margariinin raaka-aineena. Keskusrikospoliisin tutkimuksissa selvisi, että hämäräperäisissä rasvasulattamoissa oli erotettu eri eläinten raadoista niin sanottua teknistä rasvaa. Tätä rasvaa, joka oli ihmisravinnoksi kelpaamatonta, oli tosiaan käytetty myös margariinin valmistuksessa.

Skandaalin taustalla oli kuitenkin monimutkainen vyyhti yhtäältä voin- ja margariinintuotannon intressejä ja toisaalta margariininvalmistajien välistä kilpailua – tätä vyyhtiä on avannut muun muassa Ylen toimittaja Olli Ihamäki vuonna 1986 lähetetyssä radio-ohjelmassa.

Oikeudessa Raision ja tämän omistaman Margariini Oy:n sekä Unileverin omistaman Paasivaaran margariinitehtaan johtajia tuomittiin sakkoihin. Raisio joutui lisäksi maksamaan valtiolle 4 miljoonan markan korvaukset. Skandaalin seurauksena margariinilta meni maine, sen kulutus laski voin kulutuksen noustessa ja Eduskunnassa vaadittiin jopa margariinille valmistuskieltoa. Kun margariinin vuosittainen myynti oli vielä vuonna 1960 ollut 30 miljoonaa kiloa, laski se vuonna 1962 noin puoleen eli 15,8 miljoonaan kiloon. Skandaalia edeltänyt taso saavutettiin uudestaan vasta vuonna 1968.

Aukinainen jääkaappi, jonka sisällä paljon erilaisia elintarvikkeita, kuten maitotuotteita ja margariinia. Mustavalkokuva.
Ruokaa jääkaapissa vuonna 1972.
Kuva: JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Kari Pulkkisen kokoelma

Margariinin kulutus ohittaa voin kulutuksen

1970-luvulla virisi voin ja margariinin välille niin kutsuttu rasvasota, kun keskustelu eläin- ja kasvisperäisten rasvojen terveysvaikutuksista nousi uudelle tasolle. Muun muassa terveysvaikutusten korostamisen myötä margariini nousi vihdoin voin varjosta selkeästi omaksi tuotteekseen.

Lainsäädännöllä, tulleilla ja verotuksella oli yritetty vuosikymmenten saatossa kontrolloida margariinin myyntiä ja hintoja, mutta margariini oli tullut jäädäkseen. Margariinin kulutus ohitti Suomessa voin kulutuksen vuonna 1988.

Laika Nevalainen

Kirjoittaja on Suomen maatalousmuseo Saran Ruokamuseon projektisuunnittelija. Margariinin ja muiden kotimaisten elintarvikkeiden historiaan pääset tutustumaan Tehtaan tekemää ruokaa -näyttelyssä, joka on esillä Sarassa 9.1.2022 asti.

Lähteet:

Avellan, Mirka. 1999. Paasivaara & Margariini historian helmiä: Margariinin, Paasivaaran ja siihen liitettyjen yritysten historiaa. Helsinki: Unilever

Carpelan, Anna & Antti Metsänkylä. 1999. Työelämää öljynpuristamossa: elintarviketeollisuutta Helsingin Herttoniemessä 1958–1993. Helsinki: Museovirasto

Heino, Jarkko. 1989. Jyvä, joka iti: Raision yhtymän tarina 1939–1989. Helsinki: Otava

Hokkanen, Kari. 1980. Maidon tie: Valio ja osuusmeijerijärjestö 1905–1980. Helsinki: Kirjayhtymä

Margariinit ja kasviöljyt, Ruokatieto-sivusto, https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/elintarviketeollisuus/elintarvikkeiden-valmistus/margariinit-ja-kasvioljyt

Pantzar, Mika. Voin ja margariinin julkinen dialogi Suomessa 1923–1987. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 29 (1992), 146–155.

Suuri margariinisota ja sen taustat, Yle Areena, https://areena.yle.fi/audio/1-50412470

Viinisalo, Mirja. 1993. Ravintorasvoihin liittyvät intressit: rasvakeskustelu ennen II maailmansotaa. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s